Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun hanki on hohtava alla, kun taivas kirkasna kaareutuu – mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu tuul’ ulvovi, polku on ummessa ja tuisku on taivahalla.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun ystävä häll’ on myötä, kun latu on aukaistu edessään – mut parempi hiihdellä yksinään, tiens’ itse aukaista itselleen ja yksin uhmata yötä.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun tietty on matkan määrä, kun liesi viittovi lämpöinen, – mut sorjempi, uljaampi hihtää sen, joka outoja onnen vaiheita käy eikä tiedä, miss’ oikea, väärä.
Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun riemu on rinnassansa, kun toivo säihkyvi soihtuna yöss’ – mut käypä se laatuun hiihtää myös hiki otsalla, suurissa suruissa ja kuolema kupeellansa.
Eino Leino: Hiihtäjän virsiä, 1900
Taas pääsee turisemaan muiden kanssa kasvotusten Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä.
Muistathan katsoa Pieneperheyhdistyksen ja YVPL:n chatit ja retket syksylle.
Totaaliyhärit ry 